Lapsi ja kielimuuri

Aloitan blogin kirjoittamisen muistelemalla ensimmäistä kokemustani ruotsin kielen käytöstä. Olin 6-vuotias kun mökkinaapuriin tuli uusi leikkikaveri, samanikäinen norjalainen tyttö. Osasin ruotsia tasan kaksi sanaa: kom! ja titta! Muistan elävästi, kuinka innoissani käytin noita kahta sanaa ja viljelin niitä sujuvasti leikin ja pelien lomassa. Kom! Kom! Titta! Titta! Kom!

Huvittavaa näin jälkikäteen ajatella, miten hyvin pärjäsi ulkomaalaisen kanssa vain kahdella sanalla. Norjalainen tyttö puhui minulle tietysti norjaa, ja opin varmasti myös paljon uusia sanoja häneltä. Ja hauskaa meillä oli vaikka kielimuuri oli suuri.

Meillä aikuisilla on paljon oppimista lasten ennakkoluulottomasta asenteesta (tässäkin asiassa) käyttää kieltä ja tutustua vieraskieliseen ihmiseen. Se, kuinka oikein puhuu kieliopillisesti, ei ole tärkeää.

Keskustellessa ei kannata ajatella kuinka paljon jo osaa, vaan miettiä kuinka paljon voi oppia!